Ingrid Fliter - Chopin: Preludes - YLE Klassinen

Uuden ajan Chopin-papitar

Argentiinalainen Ingrid Fliter on onnistunut paaluttamaan asemansa vankasti uuden ajan Chopin-papittareksi, jonka tehokeinoja kaihtamaton kikkailutyyli herättää aina vähintäänkin mielenkiintoa, useimmin vääjäämätöntä ihailua, vaikkei ihan maaliin osuisikaan.

Aiemmilla Chopin-levyillään Fliter on tikannut valssit, konsertot ja nipun irtoteoksia omaa häntäänsä nostaen itseriittoisella fraseerauksella, poimimalla piilomelodioita ja tempoilemalla kunnon kansalaiselle sopimattomalla tavalla, mutta Fliterin soitosta saan myös nautintoa.

Kuunneltuani Fliterin uutuuslevyn preludit olin ensin pettynyt. Edellisiin levyihinsä verrattuna Fliter tarjoili Chopin preludeita kuin metritavarana ilman tulkintaa johon tarttua, aivan kuin läpisoittona, unisena aamuharjoituksena. Kuunneltuani vähän tarkemmin, huomisin olleeni väärässä, ja pian vinoutunut ennakkoasenteeni joutui puntariin. Luvatun soittajakeskeisen friikkisirkuksen sijaan sainkin nauttia aidosti sydämeenkäyvistä minidraamoista, jotka eivät kaipaa mitään ylimääräistä kikkailua koskettaakseen.

Preludeissaan Chopin tiivistää musiikistaan kaiken oleellisen minuuttiin tai pariin, ja sen pitäisi riittää myös soittajalle. Esimerkiksi F-duuri-preludissa, jonka viattomuuden Fliter tavoittaa herkällä ja puhuttelevalla kosketuksellaan, näennäinen yksinkertaisuus pureutuu perusasioihin varsin tyhjentävästi.

Jo pelkästään preludien ansiosta nostan Fliterin levyn yhdeksi viime vuosien parhaista Chopin-levytyksistä, mutta kirsikkana kiisselissä levyllä on vielä kokoelma masurkkoja ja kaksi nokturnia. Fliter tavoittaa salonkisoitujen maalaistanssien ja haavemaailmoissa liitelevien nokturnien koristeellisen hengen enkä jää kaipaamaan enää ripaustakaan helmeilevämpiä juoksutuksia, merkitsevämpää rubatoa tai kiihkeämpää dynamiikkaa.